Vuonna 1938 Trappin perhe kuulee muiden itävaltalaisten kanssa järisyttävän uutisen - Saksa on ahneudessaan vallannut Itävallan, ja se on nyt osa Kolmatta valtakuntaa. Itävaltaa ei enää ollut, oli vain uusi valtio nimeltä "Ostmark", jonka uusi kansallislaulu oli Hitlerin valitsema ja talojen seinät peitettiin natsien hakaristilipuilla.
Trappin perheen isä, Georg, oli perin isänmaallinen ihminen, ja yhtäkkinen Itävallan kadottaminen maailmankartalta sai hänet tolaltaan. Hitlerin ja natsipuolueen toiminta saivat hänet raivon partaalle, ja koko Trappin perhe pysyi vankasti natsismin vastustajana. Se tuli ennen pitkää ilmi - koulussa ihmeteltiin, mikseivät lapset tahdo tehdä Hitler-tervehdystä tai miksei perheen talon pihan salossa liehunut natsilippu.
Hitlerin voima myös pelotti. He eivät voineet enää pitkään pysytellä vastustajina piilossa, heidän täytyi joko hyväksyä natsismi tai paeta maasta. Yhteen ääneen perhe vastasi kyllä, joten Trappin perheen pako alkoi.
Georg Trappin mukaan oman mielipiteensä puolustaminen teki heistä kunniallisia. Kuitenkin, osoittaako oman kotimaan jättäminen sitten erityistä isänmaallisuutta? Seisoivatko he kantansa takana paetessaan ulkomaille? Toisaalta taas, isänmaa Itävalta joutui niin suureen muutokseen, että siitä jäi jäljelle vain muistot sydämeen. Ne muistothan kulkisivat mukana missä tahansa, mutta isänmaan kohtalo olisi tällöin sinetöity. Jos kaikki itävaltalaiset olisivat toisen maailmansodan aikana ajatelleet näin, olisiko sen kansa koskaan noussut jaloilleen? Missä kuitenkaan menee isänmaallisuuden ja itsesuojelun raja, se on eri asia. Harvassa tapauksessa kotimaan etu kuitenkaan menee oman itsen ja lähimmäisten edelle- mutta pitäisikö sen?
torstai 30. joulukuuta 2010
Raha ei riitä
Vauraiden aikojen jälkeen Trappin perhettä koetellaan, kun heidän pankkinsa menee konkurssiin. Heidän täytyy supistaa menojaan, palveluhenkilökuntaansa ja elämistään. He jopa perustavat kotikartanoonsa kappelin, jonka vierailijat tuovat Trappin perhelle varaa välttämättömyyksiin.
Aluksi rahojen menetys tuntui turmiolliselta, mutta perheen hyvän yhteishengen ansiosta se koituikin perheen onneksi. Se sai Marian toteamaan: "Olen voittanut enemmän kuin miljoonia. Olen juuri tajunnut, että me emme olleet todella rikkaita, meillä vain sattui olemaan paljon rahaa. Sen vuoksi meistä ei tule koskaan köyhiä. Olen niin onnellinen tietäessäni, että me emme kuulu niihin joiden on vaikea päästä taivasten valtakuntaan."
Perheenjäsenet ymmärsivät läheistensä merkityksen, ja henkinen pääoma vei voiton rahasta. Trappien naapurit kuitenkin alkoivat pelätä, että heiltä kerjättäisiin rahaa, ja omia omaisuuksia alettiin puolustaa vainoharhaisesti. Jo ennen toista maailmansotaa ja aikaisemminkin rahalla on siis ollut suuri valta ihmisiin. Se johdattelee elämäämme, asettaa elämällemme rajoja ja lopulta voi alkaa hallita meitä kokonaan.
Näin pääsee käymään valitettavan usein. Nykyään koko maailman on mahdollista kaatua talouden murtumisen mukana, ja lähes jokaisen meidän elämään kuuluu raha päivittäin hyvin keskeisesti. Trappin perhe koki taloudellisen pakkolaskun, mutta tajusi hyvin pian, kuinka onnellisia he ovatkaan kun heillä on toisensa. Kuinka moni meistä lopulta muistaakaan, että rakkaus sitä rikkautta on, oli rahaa tai ei!
Aluksi rahojen menetys tuntui turmiolliselta, mutta perheen hyvän yhteishengen ansiosta se koituikin perheen onneksi. Se sai Marian toteamaan: "Olen voittanut enemmän kuin miljoonia. Olen juuri tajunnut, että me emme olleet todella rikkaita, meillä vain sattui olemaan paljon rahaa. Sen vuoksi meistä ei tule koskaan köyhiä. Olen niin onnellinen tietäessäni, että me emme kuulu niihin joiden on vaikea päästä taivasten valtakuntaan."
Perheenjäsenet ymmärsivät läheistensä merkityksen, ja henkinen pääoma vei voiton rahasta. Trappien naapurit kuitenkin alkoivat pelätä, että heiltä kerjättäisiin rahaa, ja omia omaisuuksia alettiin puolustaa vainoharhaisesti. Jo ennen toista maailmansotaa ja aikaisemminkin rahalla on siis ollut suuri valta ihmisiin. Se johdattelee elämäämme, asettaa elämällemme rajoja ja lopulta voi alkaa hallita meitä kokonaan.
Näin pääsee käymään valitettavan usein. Nykyään koko maailman on mahdollista kaatua talouden murtumisen mukana, ja lähes jokaisen meidän elämään kuuluu raha päivittäin hyvin keskeisesti. Trappin perhe koki taloudellisen pakkolaskun, mutta tajusi hyvin pian, kuinka onnellisia he ovatkaan kun heillä on toisensa. Kuinka moni meistä lopulta muistaakaan, että rakkaus sitä rikkautta on, oli rahaa tai ei!
tiistai 14. joulukuuta 2010
Osataanko enää omistautua?
Kirjan lukeminen on muistuttanut minua siitä, kuinka itsensä voi todella laittaa likoon. Kaiken kiireen keskellä joskus unohtuu, miten oikeasti voikaan välittää asioista ja nähdä niiden eteen vaivaa. Kirjassa Maria on erittäin ahkera ja läsnäoleva ihminen- leikkiessään lasten kanssa hän ajatteli aina sitä miten lapsilla olisi entistäkin mukavempaa. Hän keksi hankkia lapsille leikkiasut, jotka saivat huoletta likastua puutarhassa. Trappin perheen joulukaan ei ollut kovin kummoinen, joten Maria järjesti ensimmäisestä adventista alkaen perheeseen perinteisen, tunnelmallisen joulun. Hän askarteli yhdessä lasten kanssa adventtiseppeleen, sytytti kynttilät, opetti joululaulut ja lauloi ne lasten kanssa. Hän huolehti siitä, kuka lauloi mitäkin ääntä ja missäkin laulussa. Puhumattakaan itse joulusta!
Kuinka moni meistä voi sanoa, että teemme tarpeeksi usein asioita joista pidämme? Sellaisia, joille jaksamme omistautua? Tietyt asiat saavat tietenkin tekemään sellaisia asioita enemmän, kuten aika, onnistumisen tunne, rakkaus tai muu hyvä mielentila. Joskus taas lepo on ainoa asia mitä jaksaa arjen keskellä. Kuitenkin joskus pitäisi muistaa antaa tunteen viedä ja tehdä asioita, joille saa hyvällä omallatunnolla antaa itsensä omistautua. Kirja herätteli minut arjen keskeltä..
Kuinka moni meistä voi sanoa, että teemme tarpeeksi usein asioita joista pidämme? Sellaisia, joille jaksamme omistautua? Tietyt asiat saavat tietenkin tekemään sellaisia asioita enemmän, kuten aika, onnistumisen tunne, rakkaus tai muu hyvä mielentila. Joskus taas lepo on ainoa asia mitä jaksaa arjen keskellä. Kuitenkin joskus pitäisi muistaa antaa tunteen viedä ja tehdä asioita, joille saa hyvällä omallatunnolla antaa itsensä omistautua. Kirja herätteli minut arjen keskeltä..
lauantai 4. joulukuuta 2010
"Jumalan tahtoa on noudatettava kyselemättä"
Maria Augusta Trappin eli tutummin Sound Of Musicin tarina alkoi Nonnbergin luostarista, jossa Maria oli toteuttamassa Jumalan tahtoa. Maria rakasti luostarin kiviseinämiä ja kodinomaista tunnelmaa. Eräänä päivänä Maria kuitenkin kutsutaan kunnianarvoisen abbedissan luokse, joka ilmoittaa, että Jumala haluaa Marian jättävän luostarin vähäksi aikaa ja menevän paroni von Trappin lasten opettajaksi. Marian on toteltava sokeasti- kyynelsilmin hän tuijottaa abbedissan sormusta, jossa lukee >Jumalan tahtoa on noudatettava kyselemättä.>
Maria asettuu Trappin perheeseen, ja hänen ja lasten välille muodostuu rakastava ja äidillinen suhde. Hän opettaa lapsia niin kouluasioissa kuin oikeassa elämässäkin, ja tuo lapsille sellaista lämpöä jota hovihenkilökunta tai aina matkoilla oleva kapteeni-isä ei ole pystynyt tuomaan. Kapteeni ei voi olla huomaamatta tätä, ja tajuaa rakastuneensa Mariaan. Kapteeni kosii häntä, ja Maria suuntaa luostariin selvittämään mitä Jumala tahtoo hänen tekevän. Hän saa selville, että hänen tulee toimia siellä missä häntä eniten tarvitaan, eli Trappin lasten opettajana ja kapteenin vaimona. Maria jäisi Trappin perheeseen ikuisesti, vaikka Maria piti luostaria omana kotinaan.
Mikä kuitenkaan saa ihmisen toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti näin voimakkaasti? Maria ei tietenkään voinut tietää, että Trappin perheestä tulisi hänelle niin rakas hänen ensimmäisen kerran lähtiessään luostarista. Hän koki luostarin, paikan lähellä Jumalaa, omaksi paikakseen maailmassa ja halusi omistaa koko elämänsä uskolle Jumalaan. Siitä huolimatta hän oli valmis jättämään oman kotinsa toteuttaakseen herransa tahtoa. Onko kuitenkaan hyvä asia luottaa näkymättömään auktoriteettiin näin paljon? Toisille se toki ei ole näkymätön, vaan varma elämää ohjaava tekijä. Kirjassa ei ole sen enempää analysoitu Marian uskonnollisuutta, eikä se ole kirjan pääasia, mutta se herätti minun ajatukseni. Kirjan lähtökohtiin Marian usko vaikutti paljon, ilman sitä ei olisi tapahtunut niin kuin tapahtui. Eri ihmisille usko vain merkitsee eri asiaa- vaikka uskoisi Jumalaan, harva olisi täysin valmis noudattamaan Jumalan tahtoa kyselemättä.
Maria asettuu Trappin perheeseen, ja hänen ja lasten välille muodostuu rakastava ja äidillinen suhde. Hän opettaa lapsia niin kouluasioissa kuin oikeassa elämässäkin, ja tuo lapsille sellaista lämpöä jota hovihenkilökunta tai aina matkoilla oleva kapteeni-isä ei ole pystynyt tuomaan. Kapteeni ei voi olla huomaamatta tätä, ja tajuaa rakastuneensa Mariaan. Kapteeni kosii häntä, ja Maria suuntaa luostariin selvittämään mitä Jumala tahtoo hänen tekevän. Hän saa selville, että hänen tulee toimia siellä missä häntä eniten tarvitaan, eli Trappin lasten opettajana ja kapteenin vaimona. Maria jäisi Trappin perheeseen ikuisesti, vaikka Maria piti luostaria omana kotinaan.
Mikä kuitenkaan saa ihmisen toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti näin voimakkaasti? Maria ei tietenkään voinut tietää, että Trappin perheestä tulisi hänelle niin rakas hänen ensimmäisen kerran lähtiessään luostarista. Hän koki luostarin, paikan lähellä Jumalaa, omaksi paikakseen maailmassa ja halusi omistaa koko elämänsä uskolle Jumalaan. Siitä huolimatta hän oli valmis jättämään oman kotinsa toteuttaakseen herransa tahtoa. Onko kuitenkaan hyvä asia luottaa näkymättömään auktoriteettiin näin paljon? Toisille se toki ei ole näkymätön, vaan varma elämää ohjaava tekijä. Kirjassa ei ole sen enempää analysoitu Marian uskonnollisuutta, eikä se ole kirjan pääasia, mutta se herätti minun ajatukseni. Kirjan lähtökohtiin Marian usko vaikutti paljon, ilman sitä ei olisi tapahtunut niin kuin tapahtui. Eri ihmisille usko vain merkitsee eri asiaa- vaikka uskoisi Jumalaan, harva olisi täysin valmis noudattamaan Jumalan tahtoa kyselemättä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)